2019 yhteenveto

XXXV Maratonpyöräily, Kilpisjärveltä Tornioon kahdessa päivässä.

Heinäkuun lopulla ajettiin 35. Maratonpyöräily Kilpisjärveltä Tornioon, matkaa kertyy noin viisisataa kilometriä. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1984 ajajia oli 38, enimmillään on ollut 175 henkilöä ja tänä vuonna tapahtumaan osallistui 150 henkilöä. Tapahtuma on ajettu ryhmäajona yhtä kertaa lukuun ottamatta, jokainen voi valita kolmesta nopeusryhmästä itselleen mieluisen.

Pyöräilijöitä tapahtumaan tulee hyvin erilaisilla taustoilla, on konkareita jotka ovat ajaneet tapahtuman jo kymmeniä kertoja ja ensikertalaisia vuoden tai kahden ajokokemuksella. Ryhmäajo kokemuksesta on hyötyä, muttei se välttämätöntä ole, kaikki oppivat ryhmäajo säännöt nopeasti kokeneempien neuvoja seuraamalla.

Linja-autokyytiä odotellessa lämpötila kipusi Torniossa hellelukemiin ja säätiedotus lupasi vielä kuumempaa perjantaille ja lauantaille, molempina päivinä olisi taitettava noin 250 kilometrin matka pyörällä. Lämpö ja siihen sopeutuminen huolettivat monia, lämpimiä ajopäiviä on ollut harvassa tänä vuonna. Linja-autossa oli havaittavissa lievää jännitystä jokaisen latautuessa tulevaan koitokseen omalla tavallaan, toiset juttelivat vierustoverin kanssa toisten koettaessa nukkua.

Tapahtuman järjestäjistä Olavi Stoor kertoi matkalla juttuja väylän varrelta ja siitä, miten tapahtumaa on kehitetty joka vuosi hieman paremmaksi edellisestä vuodesta. Olavi kehotti ajajia nauramaan pienille vaikeuksille ja nauttimaan maisemista, ajoryhmien kapteenit muistuttivat, ettei kyseessä ole yksilö- vaan joukkuesuoritus ja tarkoituksena on päästä ryhmänä turvallisesti Tornioon.

Ennen ensimmäistä ajopäivää unet olivat jääneet monella levottomaksi pyörimiseksi vuoteessa, ensimmäinen ajoryhmä sai ajokomennon aamu kuudelta. Sää oli suosiollinen, pilvinen taivas, tuuli olematon ja lämpöä 15 astetta. Jos ensimmäisenä starttaavia ei ollut nukuttanut oli jännitystä havaittavissa myös seuraavien ryhmien ajajissa, monet olivat nousseet sängystä saattelemaan hitaammin kiiruhtavat matkaan kohti etelää.

Ajoryhmissä juttu lensi ja matka taittui, noin puolet perjantain taipaleesta saatiin suorittaa pilvien suojatessa pyöräilijöitä pahimmalta paahteelta pohjoistuulen auttaessa etenemisessä kohti Äkäslompoloa. Harvojlla oli tarvetta vaihtaa vaatetusta ajopäivän aikana ja vähemmän ryhmäajoa harjoitelleet oppivat ryhmäajo sääntöjä kokeneempien opastuksella.

Alatornion Ahjon talkoolaisille huollossa täytyy nostaa hattua, huoltopöydissä oli jokaiselle jotain, eivätkä tarjottavat loppuneet kesken. Päivän viimeisessä huollossa he toivat ajajille viileät kolajuomat, pyöräilijöiden ilmeistä näki juoman tulevan tarpeeseen, nestettä oli kulunut päivän aikana useita litroja ja energiaa tuhansia kilokaloreita. 

Majoitukseen saavuttaessa ykkösryhmän kapteeni Juha Salminen kertoi päivän sujuneen hyvin ja ajon kehittyneen päivän aikana ensikertalaisten oppiessa ryhmäajon säännöt. Ryhmien jakaminen pienemmiksi vähensi haitariliikettä ja pienemmät ryhmät antoivat autoilijoille mahdollisuuden joustavampiin ohituksiin lisäten turvallisuutta.

Äkäslompolossa poronkäristys lisukkeineen maistui päivällisellä, moni kävi vielä jaloittelemassa päivällisen jälkeen lähikaupasta jäätelöä jälkiruoaksi. Kevyt kävely auttaa lihaksia palautumisessa ja jutustelu päivän tapahtumista aloittaa latautumisen seuraavaa ajopäivää varten. Kenenkään tuskin tarvitsi houkutella unta illalla, lämpö, hyvä ruoka ja matkan pituus olivat tehneet tehtävänsä.

Lauantaina aamiaiselle saapui hieman unisen näköisiä ajajia, ruoka ja lähestyvä startti karistivat unen rippeet nopeasti silmäkulmista. Aamun lämpötila oli kohtuullinen auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, ensimmäiset 15 kilometriä olisivat kevyttä rullailua alamäkeen ennen ensimmäisiä pidempiä nousuja.

Ensimmäisen huollon jälkeen suuntasimme hienoissa väylän varren maisemissa kohti Pelloa, josta siirryimme Ruotsin puolelle. Kattilakoskella saimme nauttia Ruotsin hienoimmaksi valitun P-paikan maisemista, nopeimmat ehtivät jopa huuhtelemaan jalat Torniojoen viileässä vedessä. Haaparantaa lähestyessä maaston muodot alkoivat muuttua alavammiksi tarjoten upeat näkymät jokisuistoon vaarojen päältä.

Viimeiset kilometrit ennen Torniota ajettiin nauttien maisemista ja hyvästä seurasta. Reilun kolmenkymmen asteen lämpötila, yli kaksisataa kilometriä pyörän päällä ja tieto lähestyvästä maalista vetivät useimmat hiljaisiksi. Torniosta jokainen suuntaisi omille teilleen ja seuraava kohtaaminen tulisi olemaan mahdollisesti vasta seuraavassa maratonpyöräilyssä vuoden päästä.

Peseytymisen ja yhdessä nautitun lohikeiton jälkeen palkittiin pyöräilijät t-paidoilla ja mitaleilla, tämän lisäksi muistettiin tapahtuman useamman kerran läpi ajaneita diplomilla tai muistolautasella. Tapahtumassa täytyy olla jotain erikoista, kun osallistujat alkavat välittömästi odottamaan seuraavan vuoden ilmoittautumisen aukeamista. Maratonpyöräilyn tunnelmaa on vaikea kuvailla sanoin, se pitää kokea itse.

Teksti:Markku Eilola-Jokivirta

Allaolevissa taulukoissa molempien ajopäivien ajoaikoja, nopeuksia sekä pyöräilijöiden tehodataa.